Joonalle ja Pinjalle

Moi! Asumme kaupungissa San Cristobal de las Casas Meksikossa. Kaupunki sijaitsee vuoristossa, 2,2 kilometrin korkeudessa. Siis vaikka olemme etelässä (jos matkustaa täältä jotenkin suorassa linjassa itään saapuu pohjoisafrikan Maliin) niin täällä on kylmä öisin. Aamuisin pistämme pitkät kalsarit ja villa-alupaidat päälle, sitten päivällä on lämmintä ja aurinkoista ja riisumme villapaidat ja pitää laittaa aurinkovoidetta jos on ulkona – ja sitten illalla taas lämmintä päälle. Tämä on vanha kaupunki, perustettu virallisesti vuonna 1518 kun ensimmäiset espanjalaiset saapuivat tänne. Ennen sitä täällä asui intiaaneja, eriheimoisia maya-intiaaneja. Heidän jälkeläisensä elävät täällä nytkin ja puhuvat jänniä kieliä joista ei ymmärrä mitään, kuten “tsotsil”. Siis kaupunginkeskusta on vanha ja hieno, ja täällä on paljon mayoja – jotkin naisista pitävät ihanan värikkäitä kansallispukuja.

Kuvia San Cristobalin kaupungista:

Kun Mateon perhe vierailivat meillä käytiin läheisessä Amatenangon kaupungissa, jossa tehdään paljon savitöitä. Käsityöläiset ja kansalaisaktivistit Mari ja Esperanza esittelivät meille työtään – he tekevät paljon jaguaari-koristeita savesta  – ja saimme muovailla vähän savea. Naisilla on tässä perinteiset hienot röyhelömekot päällä, näin he pukeutuvat kaikkina arkipäivinäkin. Savi haetaan lähistöltä ja kaivetaan isosta kuopasta, sitä ei voi ostaa kaupasta, ja esineet poltetaan kotitekoisessa uunissa. Heillä on myös mylly jossa jauhetaan maissia tortilla-lettuja varten.

 

San Cristobalin kaduilla tapahtuu kaikenlaista jännää: katukaupustelijat myyvät  lämpimiä puseroita ja pipoja, leivonnaisia, paahdettuja heinäsirkkoja (tosi hyviä!), appelsiinimehua, sushia ja itsetehtyjä koruja (yleensä argentiinalaiset ja japanilaiset matkaajat myyvät näitä), keitettyä maissia, lettuja, sikareita… Viime vuoden helmikuussa Paavi Francisco vieraili kaupungissa ja tungos oli aikamoinen kun kaikki halusivat nähdä paavista vilauksen. Lapset otetaan mukaan kaikkiin tilaisuuksiin vaikka ne olisivatkin illalla myöhään tai jos niissä on paljon ihmisiä ja voisi pelätä että lapset jäävät jalkoihin. Kaikki ottavat rennosti ja huomaavat toisiaan.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s